Mun olo on häpäisty. Alaston. Häpäisty uudelleen. Tää on ihan kamalaa. Olin alkanu samaistuu tähän blogii, tää oli mun toinen koti. Se minne sain kertoo kaikki mun asiat ilman, että kukaan tuttu sai tietää niistä. Kaiken. Kaiken yksityisen, mun kaikki tavoitteet, mun kaikki häpeänaiheet. Ja se on loppu nyt.Kiitos kaikille lukijoille kaikista ihanista kommenteista ja tsemppauksista jotka kannustivat jatkamaan eteenpäin. Tämän lähes vuoden kestoisen bloggailuni ajan innostuin kirjoittamaan ja odotin kommenttejanne innolla. Voikun voisin ottaa teidät kaikki mukana, mutten ota sitä riskiä. En uudelleen. Uudesta blogista tulee tuntematon, täysin jäljittämätön. Mielessäni tietysti toivon, että edes osa teistä jotenkin osaisi seurata minua.
Tämä jääköön Ylihuomisen viimeiseksi itkunsekaiseksi postaukseksi ja viimeisen kerran, pitäkää ittenne miehenä ja tsemppiä!<3
Olivia
